Täysin epätodennäköinen ja utopistinen unelma, joka on kaiken huipuksi itsekäs ja lapsellinen. Ei, en puhu nyt siitä, miten olen aina halunnut Tylypahkan oppilaaksi ja taikoa suurimmalle osalle ala-asteen (nyk. alakoulu) luokkatovereistani pysyvän täi -vaivan. Tämä unelma kaatui, kun lopulta 13. syntymäpäivänäni päätin, ettei MIKÄÄN pöllö, ei edes itella -lajin edustaja, voi hukata kutsukirjettä kahdeksi vuodeksi. Tämä vieläkin hauduttelemani toiveeni, unelmani, on hieman lähempänä todellisuutta. Tosin vain yhden lohikäärmeen (tai pöllön) lennon verran.
Kellua mammonassa kuin Roope ankka. Syödä kakkuja, kuin Marie Antoinette (siis huippuhetkinään). Lennellä lentokoneilla paikasta toiseen, partiparti joka rannalla joka tulee vastaan. Mies joka sormelle, joka mantereella, jolla olen ollut. Korjaan, joka maassa jossa olen ollut! Hälläväliä köyhistä. Syökööt kakkua tai silliä, kuuluisten politikkojen sanoin. Kuolkoot maapallo, hiilijalanjälkeni ollessa keskisuuren valtion kokoinen. Minä nautin elämästä joka solullani.
Mikään kakku ei lihottaisi liikaa, mikään vaatekappale ei mietityttäisi. Jos näyttäisin pallolta, niin näyttäisin pallolta. Minulla olisi varaa ostella tavaroita holtittomasti. Loton päävoitto olisi pikkusuma, verrattuna juuri ostamaani hotelliin. Suklaata Sveitsistä, shushia Japanista ja viininkin kiikuttaisin suoraan tilalta, jostain Ranskasta. Ei tylsää päivää, ei huolen häivää. Ei omatunnonpistoksia tai itsevarmuuden vuoristorata touhuilua. Mikä kultainen keskitie?
Mitkä rahahuolet?
Imma be so rich
Unrealistic puoli pompahtaakin eniten esille Kroisos -unelmani mentalitetti puolella. Eihän se rikkaan elämä nyt sellaista ole, että syödään vaan bebe -leivoksia ja nauretaan maailmalle. Mitäpä minä rikkaiden elämästä tiedän, mutta ihmisluontoon on tullut kontaktia lyhyehkön elämäni alkutaipaleilla ihan mukavasti. Ilo kestää hetken ja masennus sitä pidempään. Enemmän pitää saada, ei mikään ole tarpeeksi. Teenkö oikein? Entäs maailman kohtalo? Kestävä kehitys? Puhumattakaan vartalon muodoista, ja pumpun tahdista.
Unelmani on olla rikkaampi, kuin se Windowsi keksiä tyyppi ja Fabon luoja yhteensä. Siinä sivussa, unelmani on päästä irti ihmisluonnon peruspiirteistä. Elää ja nauttia, ilman murheita.
Mutta mihimpä koira karvoistaan, tai houkka huolistaan.
Se joka väittää, että ikuinen zen ja onni on mahdollista on joko huumeissa, tai oikeasti, Harry Potter (tai sen serkku, Erika ;D ).
Aikuistua pitää ja laskut maksaa. Opiskella, saavuttaa elämässään suuria ja pieniä tavoitteita. Perustaa perhe. Tehdä rahaa. Kaatua ja nousta. Lopulta, olisinko onnellinen, ilman alamäkiä?
ps. kokeilen mammonan tuntua juomalla blue nun skumppaa, jossa on kultakaraatteja (reallyreally näkyy iha silmin kelluvan juoman seassa!!), odottakaa innolla arvostelua ;)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti